Eteinen ennen ja jälkeen

Ajattelin laittaa vielä pikaisesti eteisestä kuvia.

Okei, taas ne listat, jotka puuttuu, 

ja lisäksi matot, joita en vielä ole löytänyt sopivia.

Mutta tällaisenaan nyt tässä.

Seinässä Uulan Into-maalia sävynä Sade.

Lattiassa Allbäckin pellavaöljymaali, sävy kauranharmaa.

Kierrätetty nojatuoli

Muistatteko, kun sain kaatopaikalta nojatuolin?

Tarina siitä löytyy täältä: Onnen hetkiä

Nyt saatiin tuoli entisöijältä takaisin ja se näyttää tältä:

Ei siinä kovin paljoa vanhaa ole, kunnostettiin oikein kunnolla.

 Samalla vein entisöijälle tuolin, jonka pelastin kuivurilta. 

Harmittaa, kun en ottanut siitä kuvaa!

 Se oli punainen, rotansyömiä reikiä täynnä,

 kangas oli repaleinen, käsinoja irti..

 Mutta hieno siitäkin tuli! 

Kamera muuttaa värejä tosi paljon,

 ehkä tuossa kaatopaikkatuolissa väri näyttää siltä miltä oikeastikin..

Kaivoin talon vanhan ryijyn vintin kätköistä, 

se sopii sävyltään täydellisesti tuon tuolin kanssa!

Kun olin hakemassa koukkuja kiinnitystä varten,

kissa oli löytänyt siitä kivan piilopaikan :)

Pönttöuunia käytetään edelleen ahkerasti. 

Se antaa niin mukavan lämmön ja tuoksun.

Itseasiassa meillä ei ole muualla kuin eteisessä patterit päällä 

ja hyvin on pärjätty. 

Itse pidän tuosta pönttiksen lasiluukusta,

 minusta on kiva nähdä tuli.

Meillä on kaksi keinutuolia navetan vintillä. 

Pitänee odottaa, että saamme isomman olohuoneen, 

sillä nyt tuntuu, että huonekaluja on aivan tarpeeksi!

 Kaivoin kuitenkin esiin mummani tekemän pitsipeiton, 

joka hänellä oli aina keinutuolissa.

 Olin jossain vaiheessa tuon pitsin pessyt, ja hapsut on vähän... solmussa :D 

Siinä meni tovi kun nuo sain selväksi!

 Bongasin paikalliselta nettikirppikseltä tällaisen vanhan lääkekaapin.

Se vielä etsii paikkaansa..

Rajattua

Minulla on eräs hyvä ystävä.

Olemme monessa asiassa hyvin erilaisia.

Minä olen pikkutarkka ja hän on boheemi ja suurpiirteinen,

esimerkiksi siivouksen suhteen :)

Silti viihdymme yhdessä.

Laulamme Kolilla aamulla klo 5,

syömme pirtelöä autossa kovalla pakkasella

tai yövyimme toistemme luona silloin 

kun asuimme samalla paikkakunnalla. 

Viimeksi tavatessamme hän sanoi, 

ettei blogeja ole kiva lukea,

koska kaikki kuvat on niin hienoja.

Aloin pohtia tätä.

Miksi me pyrimme täydellisyyteen ja

julkaisemme aina kauniimmat kuvat?

En ole koskaan halunnut itselleni kotia,

joka on kuin suoraan sisustuslehdestä.

Silti kuvia ottaessani raivaan tavaroita kuva-alueelta pois

ja haluan, että kaikki näyttää mahdollisimma hyvältä. 

Ristiriitaista. 

Veljeni on taitava valokuvaaja, 

hän osaisi kertoa kuvin sen mitä nyt ajan takaa.

Teen sen nyt kuitenkin itse parhaani mukaan.

Tässä kuva makuuhuoneestamme. 

Rajasin kuvan tiettyyn kohtaan,

ja minua ärsyttää suunnattomasti vasemmassa

 alalaidassa näkyvät nuottivihot.

Käännyin samassa kohdassa oikealle ja siellä näkymä on tämä.

En selittele.

Kuten huomaatte,

pianoa kuvatessani nuottivihkoja ei enää ole...

Nostin ne sängylle.

Aiemmin kuvasin myös ostoksiamme,

joita hankimme käydessämme Metsänkylän Navetassa.

Ympäristö, jossa kuvan otin, näyttää tältä.

Kuva on siis porstuasta, joka on edelleen keskeneräinen.

Niin, itseään voi ilmaista kuvin, sanoin, lauluin, elein, ilmein... jne...

Ehkä ystäväni kokee, että olen jossain asiassa parempi kuin hän.

Niin minäkin koen. 

Hän on esimerkiksi minua parempi laulamaan

ja on paljon nopeaälyisempi kuin minä.

Olen saanut lapsille hokea viime viikkoina useaan otteeseen, 

että elämä ei ole kilpailua. 

He kun kilpailevat jatkuvasti kaikesta, keskenään.

Ehkä tämä täydellisyyden tavoittelu ja huonommuuden tunne

ovat yhteydessä toisiinsa.

Ihminen haluaa tehdä sitä missä on hyvä

ja mistä siten saa itselleen hyvän olon. 

Voi olla ylpeä itsestään.

Hienoa olisi, kun ei vertailisi itseään muihin, 

vaan arvostaisi omia taitojaan ja lahjojaan.

Arvostaisi siis itseään.

Sitten voi ihailla muita ihmisiä ja 

nauttia heidän taidoistaan ja lahjoistaan.

Ilman kilpailua.

Lopuksi minun on pakko laittaa pari kuvaa keittiöstä, 

kun vieraiden jälkeen oli niin siistiä :P

Keittiö sai viimeiset listat paikoilleen. 

Tämä kohta oli se, jossa meillä tuli ainoa suunnitteluvirhe keittiön osalta,

Tuon kaapiston suunnittelimme alkamaan suoraan pöydän päältä,

mutta silloin ne olisivat jääneet liian alas.

Timo teki siihen täytteeksi listat.

Totuin laittamaan pöydän ja kaapin väliin "piiloon" paperipinoja..

Nyt on totuttelemista, ettei sinne voi enää mitään laittaa.

Tuo ovi tulee poistumaan elintasosiiven remontin yhdeydessä,

ja paikalle tulee ikkuna. 

 Viikonloppuna vieraat kyselivät, 

olenko tyytyväinen keittiöön.

Voin sanoa: Kyllä olen!

Minulla ei ole ikinä ollut näin hienoa keittiötä

ja olen siitä hyvin onnellinen!