Kattoa kokoon

Aika on rientänyt, enkä ole ehtinyt kirjoitella.

Nyt jos koskaan on se hetki, 

kun ruuhkavuodet on käsillä.

Säntäillään paikasta toiseen, koko päivä touhutaan jotain, 

silti illalla on olo, ettei ole saanut mitään aikaiseksi.

Emme ole itse vielä juurikaan osallistuneet tähän rakennusprojektiin,

muutakuin siivoamalla ja lapiohommilla.

Tuossa on pesutilojen, saunan, teknisen tilan 

ja vessan pohjalaatta valettuna. Se valettiin 19.10.

Monenmoista sählinkiä on tällä tontilla nähty.

Maalämpöä varten on porattu nyt reikä. 

Se oli sellainen show, ettei televisiota tarvittu.

Pojilla oli melko kiire, itse työ tuli hoidettua moitteettomasti, 

mutta se kaikki muu mitä tapahtui...

Juuttuivat autolla peltoon kiinni, 

urat näkyy tuossa kuvassa trampoliinin vasemmalla puolella.

Eivät malttaneet odottaa vetoapua, vaan reilu puoli tuntia yrittivät nitkuttaa autoa tuosta pois. Lopulta auton ilmajousen pussi räjähti rikki, niin että naapuritkin kyselivät, että mitä tapahtui.

No, onneksi pääsivät pois ja saivat homman hoidettua.

Reikä porattiin paikkaan, jossa risteilee kaikkea muutakin,

 kuten sähkökaapelit ja viemäriputki.

Reikään tuleva putki pitää viedä tekniseen tilaan loivassa nousussa,

eikä kukaan ollut informoinut meitä siitä,

Tämä aiheuttaa lisää kaivamista, eikä valmiiksi kaivettu reitti käykään..

Kattotuoleja odotellessa työmiehet ottivat keittiöstä 

vanhaan elintasosiipeen johtaneen oven pois. 

Oli kylmä aamu, -8 astetta pakkasta. 

Onneksi aukko saatiin tukkoon melko pian.

Tuohon laitettiin pieni ikkuna tilalle.

 Kattotuolit saapuivat 28.10.

 Nosto sujui illan hämärtyessä nopeasti. Siihen meni vain tunti.

Vasemmanpuoleiset kattotuolit jatkettiin itse siihen mittaan kun tarvittiin. 

Tähän jatkettuun kohtaan tulee korkea eteistila.

 Sopivat lamput pitäisi etsiä...

Timo näytti lapsille kivan kiipeilyreitin....

Nyt on saatu jo aluskatetta paikalleen. 

Tähän voi jo peltiseppä tulla kattoa naputtelemaan.

 Toisen puolen kattolape saa aluskatteensa huomenna, jos ei paljoa satele.

Oonan kanssa innostuttiin askartelemaan. 

Idean sain, kun kävimme Pihlgren&Ritolan tapettitehtaalla.

Lokakuu oli kaunis. 

Toivotaan, että ennustetut sateet jäisivät vähäisiksi.

Kaktuskin intoutui kukkimaan.

Värejä miettiessä miellyn aina katselemaan keittiötä 

ja näkymää eteiseen.

Keittiön väreihin olen todella tyytyväinen, edelleen :)

Meidän piti päättää millainen kiuas saunaan laitetaan,

koska piippu pitäisi saada pian paikoilleen.

Timon serkkuakin kyseltiin jo laatoitushommiin,

kunhan sinne asti päästään... :)

Rajattua

Minulla on eräs hyvä ystävä.

Olemme monessa asiassa hyvin erilaisia.

Minä olen pikkutarkka ja hän on boheemi ja suurpiirteinen,

esimerkiksi siivouksen suhteen :)

Silti viihdymme yhdessä.

Laulamme Kolilla aamulla klo 5,

syömme pirtelöä autossa kovalla pakkasella

tai yövyimme toistemme luona silloin 

kun asuimme samalla paikkakunnalla. 

Viimeksi tavatessamme hän sanoi, 

ettei blogeja ole kiva lukea,

koska kaikki kuvat on niin hienoja.

Aloin pohtia tätä.

Miksi me pyrimme täydellisyyteen ja

julkaisemme aina kauniimmat kuvat?

En ole koskaan halunnut itselleni kotia,

joka on kuin suoraan sisustuslehdestä.

Silti kuvia ottaessani raivaan tavaroita kuva-alueelta pois

ja haluan, että kaikki näyttää mahdollisimma hyvältä. 

Ristiriitaista. 

Veljeni on taitava valokuvaaja, 

hän osaisi kertoa kuvin sen mitä nyt ajan takaa.

Teen sen nyt kuitenkin itse parhaani mukaan.

Tässä kuva makuuhuoneestamme. 

Rajasin kuvan tiettyyn kohtaan,

ja minua ärsyttää suunnattomasti vasemmassa

 alalaidassa näkyvät nuottivihot.

Käännyin samassa kohdassa oikealle ja siellä näkymä on tämä.

En selittele.

Kuten huomaatte,

pianoa kuvatessani nuottivihkoja ei enää ole...

Nostin ne sängylle.

Aiemmin kuvasin myös ostoksiamme,

joita hankimme käydessämme Metsänkylän Navetassa.

Ympäristö, jossa kuvan otin, näyttää tältä.

Kuva on siis porstuasta, joka on edelleen keskeneräinen.

Niin, itseään voi ilmaista kuvin, sanoin, lauluin, elein, ilmein... jne...

Ehkä ystäväni kokee, että olen jossain asiassa parempi kuin hän.

Niin minäkin koen. 

Hän on esimerkiksi minua parempi laulamaan

ja on paljon nopeaälyisempi kuin minä.

Olen saanut lapsille hokea viime viikkoina useaan otteeseen, 

että elämä ei ole kilpailua. 

He kun kilpailevat jatkuvasti kaikesta, keskenään.

Ehkä tämä täydellisyyden tavoittelu ja huonommuuden tunne

ovat yhteydessä toisiinsa.

Ihminen haluaa tehdä sitä missä on hyvä

ja mistä siten saa itselleen hyvän olon. 

Voi olla ylpeä itsestään.

Hienoa olisi, kun ei vertailisi itseään muihin, 

vaan arvostaisi omia taitojaan ja lahjojaan.

Arvostaisi siis itseään.

Sitten voi ihailla muita ihmisiä ja 

nauttia heidän taidoistaan ja lahjoistaan.

Ilman kilpailua.

Lopuksi minun on pakko laittaa pari kuvaa keittiöstä, 

kun vieraiden jälkeen oli niin siistiä :P

Keittiö sai viimeiset listat paikoilleen. 

Tämä kohta oli se, jossa meillä tuli ainoa suunnitteluvirhe keittiön osalta,

Tuon kaapiston suunnittelimme alkamaan suoraan pöydän päältä,

mutta silloin ne olisivat jääneet liian alas.

Timo teki siihen täytteeksi listat.

Totuin laittamaan pöydän ja kaapin väliin "piiloon" paperipinoja..

Nyt on totuttelemista, ettei sinne voi enää mitään laittaa.

Tuo ovi tulee poistumaan elintasosiiven remontin yhdeydessä,

ja paikalle tulee ikkuna. 

 Viikonloppuna vieraat kyselivät, 

olenko tyytyväinen keittiöön.

Voin sanoa: Kyllä olen!

Minulla ei ole ikinä ollut näin hienoa keittiötä

ja olen siitä hyvin onnellinen!

Keittiö ennen ja jälkeen

Lisään vielä keittiöstä kuvat ennen ja jälkeen.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua... :/

Näkymä eteisestä keittiöön

Näkymä elintasosiiven ovelta

Näkymä pikkukamarin ovelta vasemmalle

Näkymä pikkukamarin ovelta oikealle

Hyvästit karjakeittiölle!

Hyvästit karjakeittiölle!

Tai ainakin melkein....

 Timon hajuröörit aukesi liuottimien ansiosta

 ja nyt hänkin haistoi pistävän hajun eri puolilla elintasosiipeä.

 Nyt kun tulee vanhalta (remontoidulta) puolelta elintasosiipeen,

 tulee niinkuin seinä vastaan, kun ilman "raikkaudesta" puhutaan.

 Kun keittiöön saadaan viimeinenkin lista kiinni, 

ja komeroihin hyllyt tehtyä, joudumme siirtämään vaatteet pois elintasosiiven kaapeista.

Joten, luojan kiitos, on tuo karjakeittiö :D

 Sehän on tullut jo niin rakkaaksi, että eihän sitä täysin voi hylätä.

 Joten sinne siirtyy pyykkikone ja -kuivaus ja myöhemmin myöskin suihkutilat. 

Nyt on todellakin tsempattava, 

sillä uuden elintasosiiven kokonaiskustannus on vähintään yhtä 

paljon kuin koko tämän vanhan puolen remontointiin on mennyt.

Op-pankki tulee tutuksi..... 

ja toivottavasti avuksikin tässä homeenpoistoprojektissa.

No, positiivistakin täältä löytyy..

 Minä, joka en kukkia juuri saa kukkimaan, sain tämän ruusun näin upeaan kukkaan! 

Kyllä se on kaunis <3

Ja tänään oli sitten se suuri päivä.. Saimme keittiön käyttöön!!! 

Juuri ja juuri alle vuoden se oli pois käytöstä. 

Kyllä nyt tuntuu luksukselta! 

On kunnon tilat ja kaapit ja uusi hella ja ja ja... :D

 Muutama lista puuttuu katonrajasta, joten pieni varaslähtö tuli,

 mutta Timo onnellisena siemailee konjakkia hymyssä suin.. 

Ruokapöytä on vielä käsittelyn alla, mutta eiköhän se pian tuohon saada.

 Pitänee mennä tonkimaan pahvilaatikoita, 

että löydetään vanhat peltipurkit ja muu sisustushömppä.

Kyllä nyt kelpaa aamukahvit tuolla keitellä!

Lämpöaaltoja

Lämpöaaltoja

Kesä on sujahtanut vauhdilla, kohta on jo elokuu! 

Siksipä tuli kiire päivittää blogia,
 että saan edes yhden jutun tälle kuukaudelle :)

Heinäkuussa olemme pitäneet lomaa.
Ja kun lomailu kotona ei oikein onnistu
 (syystä että työpaikka on samalla tontilla kodin kanssa),
on lähdettävä johonkin muualle.
 Tänä vuonna menimme koko perheen ja vanhempieni kanssa Pärnuun,
 jossa olimme vajaan viikon.
Se on todella mukava lomakohde kaikille ja on kohtalaisen lähelläkin.
Suosittelen sitä kyllä ehdottomasti kaikille!

Pärnu-viikon jälkeen matkasimme Timon kanssa kaksin Latvian puolelle. 

Siellä kiersimme pienempiä kaupunkeja. 

Riiassa vietimme päivän, mutta täytyy sanoa,
että nuo pienemmät paikat antoivat paremmat muistot.

Cesis, Sigulda, Kolka, Kuldiga... Ihania vanhoja taloja ja nähtävyyksiä. 

Ehdoton kohokohta mielestäni oli Kolkassa käynti. 

Siellä kaksi merta kohtaavat ja aallot lyövät ristiin.
Voi, mikä ihana paikka!!

Sitten kotiin.
Remonttia ei juurikaan olla tehty, näin kesäaikaan on niin paljon muutakin..

 Marjojen laitto, pihatyöt yms.. 

Täytyy sanoa, että hermot välillä kiristyy,
 kun pysähtyy miettimään kaikkea tekemätöntä työtä. 

Mutta ei se auta, pitää muistaa että kaikki ajallaan.
Ja toisaalta, mihin tässä on kiire?

Ennen lomalle lähtöä maalasimme pikkukamarin lattiat.

 Maalin kuivumisessa on tapahtunut jotain kummallista, 

sillä se ei ole kuiva vieläkään. Niinkuin ei rappukäytäväkään. 

Jos hetkeksi pysähtyy paikoilleen, tarraa sukat/jalat maaliin kiinni. 

Jälkiä ei kuitenkaan jää, lattia on vain tahmea.

 Olemme yrittäneet kuurata sitä pellavaöljysuovalla, mutta sekään ei auttanut. 

Rakennusapteekista saimme ohjeeksi lisätä lattiamaaliin sikkatiivia,

 jotta maali kovettuisi paremmin.

 Saimme annosputket mukaan ja toimimme ohjeiden mukaisesti.

 Maalasimme ohuita kerroksia, useita päiviä oli maalausten välissä.

 Mutta silti kävi näin.. Se vähän harmittaa, 

ja minä syytän sitä sikkatiivia, sekoitussuhteessa on pakko olla jotain väärää..

Pikkukamarin lattia on ainakin hiottava ja maalattava vielä kerran.

 Toivotaan että se auttaa.

Pikkukamari on muuten jo kivannäköinen,

 lattia kuntoon ja listat paikoilleen, eiköhän se siitä sitten! 

Huutokaupasta löytyi kiva pieni, vihreä tuoli.

Olohuoneessa tilanne on vielä tämä.. 

Mutta onpahan paikka jossa listoja voi maalata!

Tämän "piikapenkin" kannoin keittiöön jo valmiiksi.

 Penkki on minun perintö isänäidin suvusta ja siihen liittyy monta muistoa..

 Istuimme siinä serkkujen kanssa vierekkäin, 

kun vaarilassa tulimme sikalasta aamukahville.

 Siitä se piikapenkki-nimityskin taisi tulla..

Vaarini (isänisä) kuoli 23.7. eli viikko sitten.  

Vaari nukkui tässä joskus nokosia, iso mies pienellä penkillä..

Tämä peili ja pari lipastoa löytyi läheiseltä kotikirppikseltä. 

Huutokaupasta olemme myös ostaneet pari kaappia lisää,

 niistä kuvia sitten kun saamme ne joskus taloon sisälle!

Keittiö saa pikkuhiljaa listojakin paikoilleen..

 Tuo kulma keittiössä aiheutti paljon päänvaivaa..
Suunnitelmissa oli laittaa liesi ihan muualle,
 mutta paras paikka sille oli kuitenkin tuossa missä ennenkin.
 Huuva noille liesille pitäisi vielä suunnitella..
Mutta hei, tässä ensimmäinen kuva: Ennen ja Jälkeen!!!

Välitilan laatat eivät tule oikeuksiinsa missään kuvassa. 

Mutta niihin olen todella tyytyväinen!

 Pinta on kivan eläväinen..

Muut hikoilee, Timo palelee.. 

Timo on ollut jo monta päivää kovassa kuumeessa, tänäänkin 39 astetta..

 Vaikea kuvitella, kun itsellä hiki virtaa selässä, että miten voi palella tällä kelillä! 

Toivotaan että tauti alkaisi mennä jo ohi..

Minä olen hikoillut rappukäytävän kanssa.

 Sain sen viime viikolla tapetoitua ja nyt sain paneelit maalattua! 

Maalin sävyn valitsimme aika pikaisesti, ja se meni vähän pieleen. 

Taittaa liikaa harmaaseen, mutta saa nyt kelvata! 

Maalina oli Uulan Into, sävynä helmi.

 Tästä sitten jatkamme elokuun puolelle!