Rajattua

Minulla on eräs hyvä ystävä.

Olemme monessa asiassa hyvin erilaisia.

Minä olen pikkutarkka ja hän on boheemi ja suurpiirteinen,

esimerkiksi siivouksen suhteen :)

Silti viihdymme yhdessä.

Laulamme Kolilla aamulla klo 5,

syömme pirtelöä autossa kovalla pakkasella

tai yövyimme toistemme luona silloin 

kun asuimme samalla paikkakunnalla. 

Viimeksi tavatessamme hän sanoi, 

ettei blogeja ole kiva lukea,

koska kaikki kuvat on niin hienoja.

Aloin pohtia tätä.

Miksi me pyrimme täydellisyyteen ja

julkaisemme aina kauniimmat kuvat?

En ole koskaan halunnut itselleni kotia,

joka on kuin suoraan sisustuslehdestä.

Silti kuvia ottaessani raivaan tavaroita kuva-alueelta pois

ja haluan, että kaikki näyttää mahdollisimma hyvältä. 

Ristiriitaista. 

Veljeni on taitava valokuvaaja, 

hän osaisi kertoa kuvin sen mitä nyt ajan takaa.

Teen sen nyt kuitenkin itse parhaani mukaan.

Tässä kuva makuuhuoneestamme. 

Rajasin kuvan tiettyyn kohtaan,

ja minua ärsyttää suunnattomasti vasemmassa

 alalaidassa näkyvät nuottivihot.

Käännyin samassa kohdassa oikealle ja siellä näkymä on tämä.

En selittele.

Kuten huomaatte,

pianoa kuvatessani nuottivihkoja ei enää ole...

Nostin ne sängylle.

Aiemmin kuvasin myös ostoksiamme,

joita hankimme käydessämme Metsänkylän Navetassa.

Ympäristö, jossa kuvan otin, näyttää tältä.

Kuva on siis porstuasta, joka on edelleen keskeneräinen.

Niin, itseään voi ilmaista kuvin, sanoin, lauluin, elein, ilmein... jne...

Ehkä ystäväni kokee, että olen jossain asiassa parempi kuin hän.

Niin minäkin koen. 

Hän on esimerkiksi minua parempi laulamaan

ja on paljon nopeaälyisempi kuin minä.

Olen saanut lapsille hokea viime viikkoina useaan otteeseen, 

että elämä ei ole kilpailua. 

He kun kilpailevat jatkuvasti kaikesta, keskenään.

Ehkä tämä täydellisyyden tavoittelu ja huonommuuden tunne

ovat yhteydessä toisiinsa.

Ihminen haluaa tehdä sitä missä on hyvä

ja mistä siten saa itselleen hyvän olon. 

Voi olla ylpeä itsestään.

Hienoa olisi, kun ei vertailisi itseään muihin, 

vaan arvostaisi omia taitojaan ja lahjojaan.

Arvostaisi siis itseään.

Sitten voi ihailla muita ihmisiä ja 

nauttia heidän taidoistaan ja lahjoistaan.

Ilman kilpailua.

Lopuksi minun on pakko laittaa pari kuvaa keittiöstä, 

kun vieraiden jälkeen oli niin siistiä :P

Keittiö sai viimeiset listat paikoilleen. 

Tämä kohta oli se, jossa meillä tuli ainoa suunnitteluvirhe keittiön osalta,

Tuon kaapiston suunnittelimme alkamaan suoraan pöydän päältä,

mutta silloin ne olisivat jääneet liian alas.

Timo teki siihen täytteeksi listat.

Totuin laittamaan pöydän ja kaapin väliin "piiloon" paperipinoja..

Nyt on totuttelemista, ettei sinne voi enää mitään laittaa.

Tuo ovi tulee poistumaan elintasosiiven remontin yhdeydessä,

ja paikalle tulee ikkuna. 

 Viikonloppuna vieraat kyselivät, 

olenko tyytyväinen keittiöön.

Voin sanoa: Kyllä olen!

Minulla ei ole ikinä ollut näin hienoa keittiötä

ja olen siitä hyvin onnellinen!

Ensin, sitten ja ehkä joskus

Nyt uskallan jo laittaa jotain ennen ja jälkeen kuvia.

Vaikka vielä puuttuu listoja ja sähkötöitäkin on tekemättä.

Tässä vihreä kamari ennen: 

Ja jälkeen:

Tapettina siis Pihlgren&Ritolan Kamomilla.

Isompi kamari ennen: 

Ja jälkeen: 

Juu, en ole stailannut, enkä asetellut koristetyynyjä mitenkään. 

Isommasta kamarista oli siis tarkoitus tulla olohuone. 

Mutta niinkuin aina, mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Uuden elintasosiiven suunnittelua on väännelty ja käännelty. Ennen joulua hyvä arkkitehtituttavamme taas poikkesi ja ehdotti jotain sellaista mikä kolahti heti. Tässäpä pohjapiirros siitä :)

Katkoviivoilla näkyy nykyisen elintasosiiven rajat. 

Uutta elintasosiipeä siirretään siis taaksepäin. 

Terassit ei ole piirroksessa mitenkään kohdallaan, niihin ei kannata kiinnittää huomiota.

Eli isompi kamari jääkin makuuhuoneeksemme 

ja vihreää kamaria jatketaan, että saamme siitä isomman olohuoneen.

Tämä piirrustus on melkeinpä kerrasta hyvä, 

yksi pieni muutos vain toiveissamme..

Kylpyhuoneen ja vessan välistä seinää siirretään niin, 

että saamme vessasta hieman isomman. 

Ehkä tässä kevään mittaan aletaan tositoimiin tuon remontin kanssa..

Tämän taulun sain jo kauan sitten, kun isovanhempieni talo myytiin.

 Lapsena nukuttiin "vintissä" ja tämä oli siellä seinällä.

Serkkujen kanssa aina nostimme taulun pois,

 koska se oli niin pelottavan näköinen. 

Rakastan tulppaaneja! 

Tässä tämän vuoden ensimmäinen kimppu.

Viikko jatkuu listojen maalaamisella. 

Jospa niitä saataisiin paikoilleenkin sitten pikkuhiljaa..

Märkä marraskuu

Aika vierii ja mun kirjoittelu tänne on jäänyt. 

On ollut aika lailla kiireitä. 

Ollaan yritetty organisoida arkeamme ja käydä joka päivä anoppia katsomassa sairaalassa.

 Huh, illat menee niin äkkiä! 

Ja myöntää pitää, että on voimatkin olleet aikalailla vähissä.

 On ollut vähän liikaa ikäviä tapahtumia tänä syksynä. 

Mutta jospa se tästä alkaisi kirkastua! 

Lokakuun lopulla saatiin saunakin nostettua paikoilleen.

Vähän jännitti miten nostaminen sujuu!

Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Kaivettiin polku kukkapenkin halki. 

Tarkoitus olisi tehdä tuohon pitkospuut ja saunan eteen pieni terassi.

 Mutta vasta ensi vuonna :)

Maalasin isomman kamarin muurin. 

Pigmentin sekoitus on aika tarkkaa puuhaa, ja vaikka kuinka huolellisesti sen tein, 

siltikään se ei onnistunut. 

Uhrasin jopa yhden mieluisimmista leivontakulhoista

 maalin sekoitusta varten, mutta ei auttanut.

 Joten  maalasin laikukkaan muurin pellavaöljymaalilla.

 Pinta ei ole niin kivan mattainen, kuin tuossa muurimaalissa olisi ollut,

 mutta saa nyt kelvata.

Sitten tuli aika poistaa suojat lattiasta!

Seinät ja lattia imuroitiin. 

Ja eikun tapettia seinään! 

Löysin varastosta tällaisen kahvimyllyn, 

en tiedä mistä on peräisin, mutta kiva se on.

Kahveja keittelin kyllä valmiiksi jauhetuista pavuista,

 kun juhlimme nuorimmaisen 8-vuotissynttäreitä.

Odottavan aika on pitkä!

Oli kiva saada tupa täyteen väkeä, pitkästä aikaa! 

Yhteensä meitä oli 20. 

Tavoitteena oli, että teen kaiken tarjottavan itse, 

mutta pitäähän lastenkutsuilla lapset huomioida.. 

Joten, dominot, sipsit ja karkit ostin valmiina :)

Pikkuhiljaa saimme tapetoinnin valmiiksi. Iltaisin tapetoimme aina pienen pätkän. Tämä on Gammalsvenskan tapettia.

Lattian väri mietitytti. 

Olimme ajatelleet tähän ruskeaa lattiaa,

 mutta totesimme, että se menisi liian yksisävyiseksi.

 Joten minä ajelin Uulan tehtaalle ja valitsin maalin. 

Mietin pitkään kahden sävyn välillä, joista valitsin vaaleamman. 

Saas nähdä miltä se valmiina näyttää! 

Tuossa kuvassa se on juuri maalattu, joten se kiiltää vielä.

 Ja kun kerroksia tulee lisää, tulee peittävämpi pinta.

Timo ei ole vielä nähnyt tätä, saas nähdä mitä hän tuumaa!

Syystunnelmia

Kuoroharrastus on ollut melko intensiivistä viime päivinä.

 Konsertti lähestyy ja ylimääräisiä harjoituksia on pidetty. 

Kuorossa pidämme arpajaiset keskenämme, saamme näin kerättyä vähän rahaa kuorolle. 

Minua on arpaonni suosinut nyt pariin kertaan. 

Tämä kaunis enkeli sai paikan kynttilöiden vierestä. 

Sitä olenkin nyt katsellut usein,

sillä perhepiirissämme on ollut vähän surua ja murhetta viime päivinä. 

Onneksi noita enkeleitä kuitenkin on,

 ja kenestäkään emme ole vielä joutuneet luopumaan.

Ilman saunaa on vaikea olla.
 Ja olihan se joku ratkaisu tehtävä, talvikin kun tulee.
Tynnyrisauna oli hyvä vaihtoehto, sitä voi sitten tarvittaessa siirtää..
 Nyt se on vielä helposti siirrettävissä - vaikka ajaisi torille
ja avaisi ovet halukkaille pientä maksua vastaan..
Kuinkahan pian saisi omansa takaisin? ;D

Ja kyllä, olemme saunoneet saunassa, 

joka on kuorma-auton kyydissä, pitäkää pöhköinä vaan :)

 Kaivuri ei ole vielä ehtinyt tulla nostamaan saunaa paikoilleen... 

Tai sitten jotkut ei ole jaksaneet tasoittaa paikkaa johon se pitäisi nostaa...

No, on tässä ollut vähän muutakin ajateltavaa.

Paikan saunalle kaivuri on siis käynyt kaivamassa,

 mutta se sora pitäisi vielä tasoittaa.

Sisätilatkin on otettu työn alle hetken tauon jälkeen. 

Vähän piti kerätä intoa välillä..

Isomman kamarin katto on nyt hiottu sekä maalattu kolmeen kertaan. 

Viikon kuivumisaika jokaisen kerroksen välillä.

 Seinät on kitattu ja seuraavaksi olisi sitten esiliisteröintiä ja tapetointia. 

Muurikin on tämän kuvan ottamisen jälkeen maalattu kertaalleen.

Kovasti on yritetty nauttia valmiista tiloista ja tunnelmasta, 

vaikka niitä listoja vielä puuttuukin. 

Silti on ollut ihanaa rauhoittua ja keskittää suurinpiirtein kaikki 

päivittäiset toiminnot tähän saman katon alle.

Pönttis on ollut kovassa käytössä. 

Tässä vihreässä kamarissahan ei ole vielä edes patteria,

 ja hyvin on pärjätty!

Olen soitellut monta ja monenmoista puhelua tuosta nihkeäksi jääneestä lattiasta. 

Se on kiukuttanut niin pajon! Viimeisin puhelu antoi eniten.

 Maalin myyjä oli käynyt Allbäckin tehtaalla ja saanut sieltä ohjeeksi,

 että pintaan tulisi ripotella talkkia! Sen pitäisi viedä tahmeus mennessään. 

Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni, suopakuurasin yläkerran käytävän ja rappuset.

 Olin aiemmin kokeillut talkkia pariin rappuseen ja hyvältä vaikuttaa. 

Pesunkin jälkeen oli parempi, eli kyllä siinä joku reaktio tapahtuu! 

Huomenna sitten eteisen vuoro...

Kamarin kuvia

Muutaman kuvan haluan vielä tuosta isommasta huoneesta laittaa. Lattiahan on tosi laho, lapset kun hyppivät olohuoneessa, se tärisi keittiössä asti (keittiö siis vastakkaisessa kulmassa taloa). Eteisessä huomaa melkein ihan paljain silmin, kuinka lattia viettää keskelle päin. No, lattialautoja purkaessamme mietin itsekseni että uskaltaako purujen päällä kävellä. Kauaa ei mennyt, niin rakenne petti miehen alta ja toinen jalka upposi. Onneksi ei käynyt kuinkaan, huonompikin tuuri olisi voinut olla. Nyt sitten kissa on keksinyt kulkea tätä kautta ulos.. :D

Muurin päältä rapsuttelimme laastit pois, tai oikeastaan ne tippuivat ihan itse. Ei kummoista koputtelua vaatinut. Nyt sitten mietinnässä mitä tuo seinä saa jatkossa pintaansa..

Ja tässä tämä toinen huone, joka nyt on työn alla. 

Taidan nyt kuitenkin käydä vähän polskimassa, että saisi ajauksia muualle. Omaa aikaa on otettava kun kerran siihen on mahdollisuus!

Alakerran remontti alkoi!

Alakerran remontti alkoi nyt! Sitä on valmisteltu jo pitkään. Onhan tässä vähän miettimistä ollutkin, viisihenkisen perheen elämän sujumisen kannalta remontin keskellä. No, tavaraa on luonnollisesti pakattu ja viety varastoon vanhaan navettaan. Väliaikainen keittiö on tehty vanhaan karjakeittiöön. Siellä muuten mieheni isä ja hänen vanhempansa asuivat tätä taloa rakentaessaan.. No, onneksi elintasosiipi käsittää pesutilat ja vessan. Huone on ollut vanhempien makuuhuoneena, siitä teemme nyt tilapäisesti olohuoneen. Oman sänkymme viemme yläkertaan yhden lapsen huoneeseen.. Kyllä sopu sijaa antaa vai mitä! Kunhan lattiat saadaan purettua, kulku yläkerrasta elintasosiipeen tapahtuu ulkokautta.. Toivomme siis ilmojen puolesta oikein lämmintä syksyä!

Lapset asuivat alakerran olohuoneessa yläkerran remontin ajan. Kun tavarat saatiin yläkertaan, olikin hienoa vähän antaa taiteellista vapautta pienille!

Huoneessa oli lastulevyä ja sitä toista huokoisempaa levyä (mulla ei tuommoiset nimet jää päähän!). Levyjen alta paljastui pinkopahvi ja alkuperäinen tapetti.

Oli vähän villaa tukittu rakoihin. 

           

Yhdellä seinällä oli vielä tallessa yhtä erilaista tapettia. Löytyi siis neljää erilaista.

   Ja olihan täällä ennenkin piirrelty seiniin - tosin ei ihan luvan kanssa...

Iloksemme valkoisten levyjen alta paljastui hieno puukatto! Vähän kunnostusta ja maalia, niin hyvä tulee!

  Muutama naula tuli nypittyä.. Mies pari kertaa meinas katsoa minua pahasti, kun tiputin vasaran surutta lattialle.. Mutta sitten tuli helpotuksen ilme - ainiin, eihän sitä tarvikaan varoa!

Uunin paikka paljastui kun lattiaa purettiin. Ja uskokaa tai älkää, me meinaamme kunnostaa nämä ihanat vanhat lattialaudat! Kittiä on levitetty rakoihin kun lattiaan on laitettu aikanaan muovimatto. Nyt puulattian päällä oli kovalevyt, sitten muovimatto nurinpäin parketin alla pehmikkeenä. 

        Seinään oli alkuperäistä lattiaa maalatessa joku kirjoittanut vuosiluvun. Lisäksi sanomalehdet, joita oli liisteröity muurin pintaan, olivat marraskuulta 1950.

Jaahas. Seuraavalla kerralla taas lisää. Nyt on pienempi kamari purkamisen kohteena, jos tänään saatais parketti pois! Se huone onkin levytetty n. 10 vuotta sitten, joten seinille ei tarvi muutakuin tapetoida. Siitä huoneesta sitten seuraavalla kerralla!