Odotusta

Ajattelin laittaa vähän tilannepäivitystä.

Timo sahaa routaeristyslevyä 

teknisen tilan alle suojaamaan vesi- ja lämpöputkia.

On ollut sumuisaa ja kuulasta säätä.

Lukeeko tuossa kakun vai valun?? Pinta kumminki :)

Ladosta löytyi tällainen rotan syömä puu.

Kelpaa paremman puutteessa... Yjäk.

Yläpalkki saatiin paikoilleen, kannattamaan kattotuoleja.

 Kaikki on valmista valua varten.

Tuulettuva alapohja. 

Puiset tuet otetaan pois kun valu on kuivunut.

Viikonloppuna otettiin pieni breikki 

ja tutustuttiin uusimpiin muotiväreihin.

Ensin haettiin Tapettitehtaalta eteisen ja kodinhoitohuoneen tapetit jo valmiiksi.

 Nämä valitsemamme mallit olivatkin vähissä, onneksi olimme ajoissa liikkeellä.

Pihlgren&Ritola, Pikkudaalia                                                                                          Pihlgren&Ritola, Tunturikukka

Sitten suuntasimme Tampereelle Pukkilan liikkeeseen.

Tilanne on nyt paha. 

Perheen sisäinen äänestys on 2-2, joten minun ääneni ratkaisee. 

Oranssi vai turkoosi??

Oranssi tukisi kokonaisuutta, kun ottaa tapettivalinnat huomioon.

Mutta jokin tuossa turkoosissa kuitenkin kiehtoo.... 

Timo on koko ikänsä käynyt oranssissa

pesuhuoneessa (näkyy purkukuvissa täällä),

 joten muutos turkoosiin voisi olla liian radikaali :D :D :D

Jumiutumista vai?

Tässäpä vasta pohtimista,

kaakeleita ei niin vaan vaihdellakaan!

Hotelliin saapuessamme viimeistään

 vessan näkymä vahvisti sen, mitä me emme halua..

Perus(tus) juttuja

Elintasosiiven purkaminen kävi nopeasti. 

Puolitoista päivää, ja siipi oli tipotiessään.

 Sitten alkoikin mylläkkä, jota en osannut odottaa. 

Piti kaivaa navetan nurkalta uudelle vesiputkelle reitti.

Pari puutakin jouduttiin kaatamaan,

etteivät olisi hidastamassa työtä.

Onneksi kaivanto saatiin pian umpeen, 

ainakin suurimmaksi osaksi.

Sähkömiehet tulivat siirtämään sähkökaapin

tilapäiseen paikkaan.

Johtoja jouduttiin jatkamaan, 

muutaman tunnin se työ kesti.

Kaikki kun hoitavat oman alueensa, hommat etenee vauhdilla.

Nopeasti oli uuden pohjan muoto jo havaittavissa.

Ja raudoituksia paikoillaan.

Ilmat on nyt suosineet, myöskin valupäivänä.

Ja viikonloppuna saatiin jo laudoitukset repiä ympäriltä pois

ja Timo alkoi kärrätä hiekkaa saven päälle.

Eilen sitten alettiin latoa harkkoja perustuksen päälle.

Itse loukkasin selkäni perjantaina.

Viikonloppu meni aika tuskaisissa merkeissä,

ja edelleen on kipua, mutta istuminen sentään on jo vähän miellyttävämpää.

Taloa tyhjätessä neljä vuotta sitten

löytyi matkalaukku täynnä papereita.

Tuolloin vain vilkaisimme niitä

ja totesimme, että siellä on taloon liittyviä papereita ja

myöskin papereita ennen sotia.

Nyt kävin laukun kimppuun 

ja sain heti idean.

Laitan papereita kehyksiin ja 

sijoitan ne rappukäytävään. 

Siihen pikkuhiljaa kertyy (toivottavasti)

pieni historiikki talon menneistä asukkaista

ja heidän elämästään.

Laukusta löytyi "talon asukasluettelo"-vihko.

Se on täytetty vuoteen 1971 saakka.

Yksi asukas puuttuu, Timon sisko.

Sen jälkeen tulee vielä minä ja lapset.

Vihosta selvisi myös, 

että taloon muuttopäivä on ollut 13.12.1950.

Laukusta löytyi myös talon alkuperäinen rakennuslupa,

puutavaraluettelo ja ikkunan sovitusohje.

Yritän selvitä jollain logiikalla tästä projektista.

Ensin kehystän kaikki Elisenvaaraan liittyvät asiat.

Kaksi taulua sain jo aikaiseksi.

Ensimmäisen kehystytin paikallisessa käsityöliikkeessä. 

Tämä peltolohkojen kartta löytyi jo aiemmin.

Se on Timon isän suvun omistamien peltojen kartta Elisenvaarassa.

Toisena päätin laittaa kehyksiin paperin,

johon on listattu omaisuutta,

joka on jäänyt Elisenvaaran kotiin,

kun perhe on joutunut sieltä lähtemään.

Tämä on varmaan joku ensimmäinen muistiinpano,

sillä löytyi toinenkin lista, 

jossa on paljon enemmän kaikkea.

Se oli kuitenkin useammalle sivulle kirjoitettu

ja olisi ollut vaikea kehystää.

Laitoin kehyksiin myös laukusta löytyneet jouhi-tupsut.

Onkohan joku hevonen jouduttu jättämään myös,

ja siitä otettu muistoksi jouhia??

Ja tuo pieni puinen juttu, siitä en tiedä mikä se on..

Papereissa on kaikkea mielenkiintoista.

Odotan, että on enemmän aikaa perehtyä niihin.

Vanhoja negatiivejakin löytyi,

toivottavasti niistäkin löytyisi jotain mielenkiintoista.

Aika perustavaa laatua olevia kysymyksiä olen miettinyt.

Nyt kun pakolaiskysymyksetkin ovat pinnalla,

väkisinkin laittaa miettimään, 

kuinka kamalaa on ollut jättää oma koti.

Ja lähes kaikki omaisuus,

tuttu ympäristö.

Kiitollisena omasta kodista, perheestä ja turvallisesta maasta,

alan nyt lämmittää taloa pönttöuunilla.

Yöllä oli lämpötila jo nollassa.

Rajattua

Minulla on eräs hyvä ystävä.

Olemme monessa asiassa hyvin erilaisia.

Minä olen pikkutarkka ja hän on boheemi ja suurpiirteinen,

esimerkiksi siivouksen suhteen :)

Silti viihdymme yhdessä.

Laulamme Kolilla aamulla klo 5,

syömme pirtelöä autossa kovalla pakkasella

tai yövyimme toistemme luona silloin 

kun asuimme samalla paikkakunnalla. 

Viimeksi tavatessamme hän sanoi, 

ettei blogeja ole kiva lukea,

koska kaikki kuvat on niin hienoja.

Aloin pohtia tätä.

Miksi me pyrimme täydellisyyteen ja

julkaisemme aina kauniimmat kuvat?

En ole koskaan halunnut itselleni kotia,

joka on kuin suoraan sisustuslehdestä.

Silti kuvia ottaessani raivaan tavaroita kuva-alueelta pois

ja haluan, että kaikki näyttää mahdollisimma hyvältä. 

Ristiriitaista. 

Veljeni on taitava valokuvaaja, 

hän osaisi kertoa kuvin sen mitä nyt ajan takaa.

Teen sen nyt kuitenkin itse parhaani mukaan.

Tässä kuva makuuhuoneestamme. 

Rajasin kuvan tiettyyn kohtaan,

ja minua ärsyttää suunnattomasti vasemmassa

 alalaidassa näkyvät nuottivihot.

Käännyin samassa kohdassa oikealle ja siellä näkymä on tämä.

En selittele.

Kuten huomaatte,

pianoa kuvatessani nuottivihkoja ei enää ole...

Nostin ne sängylle.

Aiemmin kuvasin myös ostoksiamme,

joita hankimme käydessämme Metsänkylän Navetassa.

Ympäristö, jossa kuvan otin, näyttää tältä.

Kuva on siis porstuasta, joka on edelleen keskeneräinen.

Niin, itseään voi ilmaista kuvin, sanoin, lauluin, elein, ilmein... jne...

Ehkä ystäväni kokee, että olen jossain asiassa parempi kuin hän.

Niin minäkin koen. 

Hän on esimerkiksi minua parempi laulamaan

ja on paljon nopeaälyisempi kuin minä.

Olen saanut lapsille hokea viime viikkoina useaan otteeseen, 

että elämä ei ole kilpailua. 

He kun kilpailevat jatkuvasti kaikesta, keskenään.

Ehkä tämä täydellisyyden tavoittelu ja huonommuuden tunne

ovat yhteydessä toisiinsa.

Ihminen haluaa tehdä sitä missä on hyvä

ja mistä siten saa itselleen hyvän olon. 

Voi olla ylpeä itsestään.

Hienoa olisi, kun ei vertailisi itseään muihin, 

vaan arvostaisi omia taitojaan ja lahjojaan.

Arvostaisi siis itseään.

Sitten voi ihailla muita ihmisiä ja 

nauttia heidän taidoistaan ja lahjoistaan.

Ilman kilpailua.

Lopuksi minun on pakko laittaa pari kuvaa keittiöstä, 

kun vieraiden jälkeen oli niin siistiä :P

Keittiö sai viimeiset listat paikoilleen. 

Tämä kohta oli se, jossa meillä tuli ainoa suunnitteluvirhe keittiön osalta,

Tuon kaapiston suunnittelimme alkamaan suoraan pöydän päältä,

mutta silloin ne olisivat jääneet liian alas.

Timo teki siihen täytteeksi listat.

Totuin laittamaan pöydän ja kaapin väliin "piiloon" paperipinoja..

Nyt on totuttelemista, ettei sinne voi enää mitään laittaa.

Tuo ovi tulee poistumaan elintasosiiven remontin yhdeydessä,

ja paikalle tulee ikkuna. 

 Viikonloppuna vieraat kyselivät, 

olenko tyytyväinen keittiöön.

Voin sanoa: Kyllä olen!

Minulla ei ole ikinä ollut näin hienoa keittiötä

ja olen siitä hyvin onnellinen!

Vintin kätköistä

Vakka ja kappa

Eksyin navetan vintille etsimään vanhaa ruostunutta ketjua.

Sitä en löytänyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista.

Odotan aikaa, kun ehdin kunnolla siellä etsiä erilaisia tavaroita,

ja myöskin sitä, että ehdin miettiä ja keksiä miten

niitä voisi laittaa esille!

Ensimmäisenä pelastin sieltä tämän vanhan 

viljakapan. 

Ensimmäinen leima on vuodelta 1891. 

Ruotsinvallan ajasta kertoo kruunuleimat.

Laatikko on leimattu aina, kun tilavuus on tarkistettu. 

Epäilen, että Timon isovanhemmat perheineen ovat käyttäneet tätä

tavarankuljetuslaatikkona evakkomatkalla.

Tällainen paperi on kapan kyljessä, Elisenvaara ja Viipuri siellä ainakin näkyy..

Seuraava ottamani tavara oli viljavakka.

Nyt kysymys kuuluukin, että mihin näitä käyttäisin? 

Olisiko jollain vinkkiä?

Pari ideaa minulla on, mutta muitakin otetaan vastaan,

joten ehdotathan jotain kommenttikenttään :)