Sinistä pukkaa!!

Sinistä pukkaa!!

Olen ollut vähän laiska päivittämään tätä blogia, mutta nyt päätin ottaa pienen hetken ja lisätä pari kuvaa. Pönttöuuni odottaa pesemistä, sillä muurari tulee maanantaina ja siihen pitäisi takapuolelle sutia vähän maalia, mieluiten jo tänään! (paitsi huutokauppaankin olis kiva ehtiä...)

 Pikkukamarin kattokin on kahteen kertaan maalattu ja kolot kitattu, jotta pönttöuunin voi asentaa.  

Seinistä on kittailtu ruuvinkoloja. Puukuitulevyn tapetoiminen oli ristiriitainen aihe, kun keskustelupalstoja seurailin. Mutta toisaalta, niinhän se on mikä tahansa juttu.. Jokaisella on oma mielipide, ja saakin olla :)

 Me päädyimme kittaamaan kolot ja levyjen saumaan laitetaan lasikuitunauha. Ja tapetoimme sitten suoraan levyn päälle, ilman pinkopahvia tai makulatuuripaperia. 

Keittiö on nyt pääasiallisesti se, jota yritämme saada ensimmäisenä "reeraan". Keittiön lattia maalattiin kaappien kohdalta valmiiksi. Tapetointikokeilutkin tuossa näkyvät, ne jäävät kaappien taakse piiloon :)

 Muuri sai ylleen Allbäckin sinisen pellavaöljymaalin. Ensimmäisen kerran maalasin sen aika tummaksi, mutta Timo ei tykännyt. Lopputulos on vaalennettu, ja olen siihen itsekin tyytyväinen. Yksi piano-oppilaani äiti sanoi, että onpa hienoa kun käytätte värejä! Kun sitä valkoista on aina vaan joka paikassa... Koskahan se kausi muuten menee ohi??

Eilen kokeiltiin tapetointia ja hyvinhän se sujuu! Seinät ollaan esiliisteröity, mutta se imee vieläkin liisteriä niin paljon, että liisteröimme sen uudelleen juuri ennen kuin laitoimme tapetin siihen. 

Voi että mä niin tykkään tästä!

Tässä vielä kuva äitini isän tekemästä pikkuhyllystä, joka on ollut äidilläni lapsena leikkimökissä. Maalasin sen sillä samalla sävyllä kuin keittiön muurin, niin eiköhän hylly jostain keittiöstä sitten paikkansa löydä :)

Viikonloppuna saamme tänne kuulkaas ihan ensimmäiset talkoolaiset!!!!! (No, yksi oli syksyllä yhden päivän irrottamassa lattialaudoista nauloja)  Sosiaalinen elämä on ollut melko minimaalista tämän rempan aikana, kun ei ole ollut aikaa tapailla kaikkia, eikä tänne ole viitsinyt paljon ketään kutsua kahvittelemaankaan..Ja silloin kun tarvisi apua, kaikki kaikkoaa ympäriltä..
 Muuta en valita ja tottakai ymmärrän, jokaisella on omat menonsa. Kaipaan vaan sitä vanhanajan meininkiä, kun naapurusto, sukulaiset ja ystävät yhdessä tekivät hommia, oli se sitten rakentamista, salaojitusta tai muuta isompaa tekemistä. Pelkkä ruuanlaittajan homma on aikaavievä. Muonittaja olis tälläkin työmaalla kyllä monesti ollut tarpeellinen. :D

Mutta nyt ollaan jo siellä loppusuoralla, niin eiköhän se tästä valmiiksi tule! Lauantaina saadaan touhuta ystävien seurassa, ehkä saadaan keittiökaappeja jo paikoilleen!

Kissikin on paikkansa löytänyt :)