Elokuun työt

Eipä taideta elokuun puolella päästä puimaan.

Huono kesä ollut viljankasvun suhteen ja 

hirvittääkin ajatella niitä, keillä maanviljelys on pääelinkeino.

Meillä(kään) ei kaikki ihan menneet nappiin,

vehnä sentään kannattaa puida, mutta rypsipeltoa odottaa lopetus.

Ehkä minäkin pääsen kokeilemaan kyntämistä :D, 

kun maa pitää lopetuksen jälkeen muokata. 

Talo on kokenut kirjavat vaiheet. 

Laudat jotka sahattiin kolme vuotta sitten remonttia varten,

paloivat hallin mukana huhtikuussa.

Tuolla romuladossamme on kuitenkin ollut säilössä

vanhempia omista puista sahattuja lautoja

ja niitä olemme hakeneet useaan otteeseen.

Onneksi ei ole niitä tarvinnut ostaa!

Vähän ne oli pölyisiä ja hankalassa paikassa,

mutta omasta puusta sahattuja.

Meidän ulko-ovi oli jo aika kulahtanut.

Ihan kamala.

Odotin päivää, jolloin uusi ovi asennettiin.

Se on teetetty rakennusapteekissa.

Porstuan ikkunat puuttuvat edelleen.

Nyt ne ovat tilattu ja valmistuvat lokakuussa.

Tilasimme perinteiset ikkunat Puutyö Ruokoselta.

Harmittaa, kun talon muut ikkunat ovat alumiinipuitteiset,

mutta eipä sille enää mitään mahda.

Puutyö Ruokonen on tehnyt kaikki ikkunat ja ovet Särkänniemen

Koiramäkeen ja ovat kyllä tosi upeita.

Yhtenä iltana oli tosi erikoisen väristä ulkona. 

Nyt on saatu talo tähän pisteeseen. 

Aivan kaikki rimat eivät ole vielä paikoillaan, 

mutta ajallaan.. 

 Loimaalla oli tämän kuun alussa perinteiset Rompepäivät.

Pari löytöä tehtiin.

Toinen on vanha tukkilaiskämpältä peräisin oleva ensiapukaappi.

Ja tietysti Arabiaa.. :)

Kesän lomailua

Pidimme lomaa kesäkuussa. Teimme pienen Euroopan matkan.

Lensimme Pariisiin.

Parin päivän jälkeen suuntasimme luotijunalla Dijonin lähelle, 

pieneen paikkaan nimeltä Gray.

Timo oli sopinut sinne autokaupat :D

Ajo jatkui yöpymisen jälkeen kohti Sveitsiä. 

Siellä kierreltiin ja ajeltiin serpentiiniteitä.

Maisemat olivat kerrassaan henkeäsalpaavia!

Sitten ajelimme Saksan puolelle.

Välteltiin autobaanoja, suosittiin pikkuteitä. 

Saksassa yövyimme kaksi yötä.

Loppua kohti alkoi jo väsyttää, kartanlukijan taitoni olivat koetuksella.

Travemunden satamaan jäljellä olevat 10 kilometriä vaihtui 

yllättävän tievalinnan vuoksi noin 50 kilometriin..

Siinä sitten kilisteltiin muovimukeja kun laivajonossa istuttiin :)

 Auto hajosi juhannuksena pihaan. Siinä meni tämän kesän ajot.

Tosin, rakas ja taitava mieheni kyllä hoitaa homman,

mutta se vaatii vähintään 150 tuntia töitä.

Joten......

Hän päätti hankkia vanhan autonsa takaisin.

Kymmenen vuotta se oli hoidossa toisaalla, 

nyt taas tutulla pihalla.

Ja mies yhtä hymyä!