Minulla on eräs hyvä ystävä.
Olemme monessa asiassa hyvin erilaisia.
Minä olen pikkutarkka ja hän on boheemi ja suurpiirteinen,
esimerkiksi siivouksen suhteen :)
Silti viihdymme yhdessä.
Laulamme Kolilla aamulla klo 5,
syömme pirtelöä autossa kovalla pakkasella
tai yövyimme toistemme luona silloin
kun asuimme samalla paikkakunnalla.
Viimeksi tavatessamme hän sanoi,
ettei blogeja ole kiva lukea,
koska kaikki kuvat on niin hienoja.
Aloin pohtia tätä.
Miksi me pyrimme täydellisyyteen ja
julkaisemme aina kauniimmat kuvat?
En ole koskaan halunnut itselleni kotia,
joka on kuin suoraan sisustuslehdestä.
Silti kuvia ottaessani raivaan tavaroita kuva-alueelta pois
ja haluan, että kaikki näyttää mahdollisimma hyvältä.
Ristiriitaista.
Veljeni on taitava valokuvaaja,
hän osaisi kertoa kuvin sen mitä nyt ajan takaa.
Teen sen nyt kuitenkin itse parhaani mukaan.
Tässä kuva makuuhuoneestamme.
Rajasin kuvan tiettyyn kohtaan,
ja minua ärsyttää suunnattomasti vasemmassa
alalaidassa näkyvät nuottivihot.
Käännyin samassa kohdassa oikealle ja siellä näkymä on tämä.
En selittele.
Kuten huomaatte,
pianoa kuvatessani nuottivihkoja ei enää ole...
Nostin ne sängylle.
Aiemmin kuvasin myös ostoksiamme,
joita hankimme käydessämme Metsänkylän Navetassa.
Ympäristö, jossa kuvan otin, näyttää tältä.
Kuva on siis porstuasta, joka on edelleen keskeneräinen.
Niin, itseään voi ilmaista kuvin, sanoin, lauluin, elein, ilmein... jne...
Ehkä ystäväni kokee, että olen jossain asiassa parempi kuin hän.
Niin minäkin koen.
Hän on esimerkiksi minua parempi laulamaan
ja on paljon nopeaälyisempi kuin minä.
Olen saanut lapsille hokea viime viikkoina useaan otteeseen,
että elämä ei ole kilpailua.
He kun kilpailevat jatkuvasti kaikesta, keskenään.
Ehkä tämä täydellisyyden tavoittelu ja huonommuuden tunne
ovat yhteydessä toisiinsa.
Ihminen haluaa tehdä sitä missä on hyvä
ja mistä siten saa itselleen hyvän olon.
Voi olla ylpeä itsestään.
Hienoa olisi, kun ei vertailisi itseään muihin,
vaan arvostaisi omia taitojaan ja lahjojaan.
Arvostaisi siis itseään.
Sitten voi ihailla muita ihmisiä ja
nauttia heidän taidoistaan ja lahjoistaan.
Ilman kilpailua.
Lopuksi minun on pakko laittaa pari kuvaa keittiöstä,
kun vieraiden jälkeen oli niin siistiä :P
Keittiö sai viimeiset listat paikoilleen.
Tämä kohta oli se, jossa meillä tuli ainoa suunnitteluvirhe keittiön osalta,
Tuon kaapiston suunnittelimme alkamaan suoraan pöydän päältä,
mutta silloin ne olisivat jääneet liian alas.
Timo teki siihen täytteeksi listat.
Totuin laittamaan pöydän ja kaapin väliin "piiloon" paperipinoja..
Nyt on totuttelemista, ettei sinne voi enää mitään laittaa.
Tuo ovi tulee poistumaan elintasosiiven remontin yhdeydessä,
ja paikalle tulee ikkuna.
Viikonloppuna vieraat kyselivät,
olenko tyytyväinen keittiöön.
Voin sanoa: Kyllä olen!
Minulla ei ole ikinä ollut näin hienoa keittiötä
ja olen siitä hyvin onnellinen!
