Uutta alkaa syntyä

Uutta alkaa syntyä  

Viimeiset pari viikkoa on olleet aika rankkoja. Välillä väsyttää todella paljon, eikä huvittaisi mikään! Pienikään lepo ei tunnu auttavan, viikonloppuna pidetty tauko on enää muisto vain. Mieleen hiipii ajatus, että miksi ihmeessä lähdettiin tähän hommaan. Monet sanoivat, että hulluja olette, tehkää uusi talo kun kerran tonttia on. Mutta joku kumman viehätys tässä on korjata vanhaa, säilyttää se tunnelma, jota ei voi uuteen taloon verrata. Silläkin uhalla, että paikat särkee joka aamu niin ettei ylös meinaa päästä.

Ikkunasta ei aina näy valoa. Olen miettinyt viimeaikoina paljon onnellisuutta, sitä mistä se tulee ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Nykyään ihmiset rakentavat uusia taloja tai perustavat koteja ja sitten kun on valmista, istutaan naama vääränä ja ollaan tyytymättömiä. Vaikka haaveita on päästy toteuttamaan, saatu uutta, tehty töitä, mutta silti ei olla onnellisia. Ihmisellä on jatkuva tarve saada lisää ja lisää, harvoin pysähdytään miettimään sitä kaikkea mitä on jo saavutettu. Se miltä näyttää ulospäin, ei olekaan se mikä on totta. Mikä kumma siinä on, että omaa elämää pitää verrata toisten elämään ja sitten pyrkiä kokoajan parempaan?? Kulissit pitää pysyä pystyssä, kävi miten kävi. Harva uskaltaa olla avoin ja sanoa, että ei ole helppoa. Mutta kun sen tietää, että jokaisella on ongelmia, jonkinlaisia. Mikään ei voi aina mennä vain hyvin. 

Kuinka tärkeää olisi pitää huolta omasta perheestä, kaikista lähimmistä ihmisistä jotka ovat ympärillä. Koskaan ei voi olla liian kiire pysähtyäkseen huomioimaan toista, edes ihan vähän. Kaikki pienet asiat tuovat minulle onnellisuutta, sitä millä jaksaa eteenpäin. Kun vaan muistaa pysähtyä  huomaamaan ne asiat.. Ja muistaa, että loppupelissä se onnellisuus lähtee itsestä, omista ajatuksista ja asenteista. 

Olen kuunnellut Haloo Helsinkiä jonkin verran, ja löytänyt sieltä muutaman hyvän laulun. Minulle kun laulun sanat ovat tärkeitä, tietysti musiikin lisäksi. Seuraavassa yksi joka on koskettanut viimepäivinä:

Meil ei oo sormuksii, ei taulutelkkarii

Jotka kuuluu siihen kulissiin

Jota peloissaan kodiksi kutsutaan

Ja jonne haaveet haudataan

Miksei ikinä riitä että toinen on siinä

Ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi

Ja päivät valoa loistaa ikkunoiden raoista

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Ennen ajattelin miten mä eläisin

Vielä sadan vuoden päästäkin

Miten mun askeleet poluille painuneet

Ois täällä vielä silloinkin

Eilen lakkasin vasta siitä murehtimasta

Kun nojasin sun kanssa sillan kaiteeseen

Päivä silmänsä sulki, autot ohitse kulki

Kai ne vielä etsii omaa onneaan

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Viikonloppuna olin lasten kanssa vanhempieni luona Keski-Suomessa. Mies lähti kalareissulle. Äidin kanssa käytiin lenkillä ja näin todella hauskannäköisen puun! Mielestäni se on kuin jotain soihtua pitävä maahinen.. Upea luonnon taideteos!

No niin, sitten remonttiasioihin :) Olemme saaneet päätetyksi tapetit! Olen iloinen, että löysimme sellaiset josta molemmat pitävät. Otamme tapetit Pihlgren&Ritolalta, niinkuin yläkertaankin otimme. Oli vähän turhauttavaa, kun oltiin päästy jostain mallista yksimielisyyteen, huomattiinkin että sitä ei enää ole saatavilla. Meni sitten valinnat uusiksi. Nyt päätettiin olla ennakolta viisaita, ja tänään soitin tehtaalle varatakseni tapetit jotka olemme valinneet, ettei ne sitten vaan lopu. Siellä kun on vanhoja tapetteja, ja kaikkia ei välttämättä enää ole tuotannossa.

Tämä sininen Atomi-tapetti tulee keittiöön, paneelin jatkeeksi. 

Kamomilla-tapetti puolestaan tulee pienempään kamariin. 

Ja sitten vähän kuvia työn tuloksista.. Nyt on osittain siivottu. Haravoin roskat pois, ja lopuksi vielä harjasin maan. Enpä ollut kuvitellut että talon alta tulisi koskaan lakaistua! Maa on niin tiivistä, että harjaamalla se lähti tosi hyvin puhtaaksi. 

Tässä olohuoneen uutta kannatinpuuta.

Seinän alareunaan piti asentaa vielä yksi ylimääräinen tukipuu, jonka päälle aletaan koota sitten lattiarakenteita. Heittoa tällä seinällä oli 7cm. Saadaan vähän suorempi lattia :)

Tässä kuvassa on vielä sotkujakin, mutta tuo on se ylimääräisenä laitettu kannatin, joka tässä kuvattu keittiöstä eteiseenpäin. Sahakin on jäänyt yksinäisenä roikkumaan katonrajaan..

Kovin työ viime päivinä oli ehdottomasti vesiputken esiin kaivaminen. Se oli reilun metrin syvyydessä ja piti kaivaa ylös. Mies hikoili ja lapioi ennätysajassa.. Märkää savea on tosi raskas lapioida, sen tietää. Lisäksi kun piti vielä kaivaa vähän tunnelia, että päästiin perustusten alle, sinne mistä putki tuli. Sitten saatiin tehtyä uudet liitokset ja laitettua putki uuteen paikkaan. Samalla saatiin vesiliitos yläkertaan liitettyä! Nyt voi siis yläkerrassakin käydä vessassa. Lämminvesiputki tuleekin sitten ihan eri kautta, joten sitä saa hetken vielä odottaa..

Maan takaisin junttaaminen oli melkoinen operaatio myöskin. Lapioiminen sinänsä on jo raskasta, mutta kun se piti vielä talloa tiukkaan takaisin. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa maat on jo paikoillaan, kaikki meni takaisin mitä pois otettiinkin :) Isäntäparan haalari kaipaa pesua ja jalat ehkä hierontaa tänä iltana...