Pohdintaa

Pohdintaa

Viikko on taas vierähtänyt aika hektisesti. Hommaa on niin paljon ettei tiedä mitä tekisi, sitten tulee tehtyä kaikesta vain vähän. Suuri työ on ollut omenoista, joita on tullut neljästä puusta tänä vuonna todella paljon. Olen tarjonnut niitä kaikille tutuille ja tuntemattomille, itse käytiin puristamassa mehua, tehty piirakkaa, paistosta, hilloa... Silti omenoita on aivan liikaa! Onneksi nyt alkaa puut olla omenoista tyhjiä ja pääsee haravoimaan niiden sijasta lehtiä.

Tällä viikolla ei remontti juurikaan ole edennyt, vähän olemme purkaneet seuraavaa kamaria. Pää sauhuaa, kun miettii tulevia pintoja, millä ne päällystetään! Puulattiat ja katto ovat itsestäänselvyys, mutta ne seinät.. ja tapetit! Ja lattioiden väri.. Keittiösuunnitelma on hioutunut ja nyt se on varmasti lopullinen. Mutta mitään ei tehdä helpoimman kautta.. Olemme päätyneet Ikean kaapistoihin, vaaleilla koivuovilla. Mutta jotta se saataisiin istumaan kokonaisuuteen ja näyttämään joltain muulta kuin liian sileältä pinnalta, meinaamme ne ovet hioa ja maalata itse pensselillä. Tuota tapettia ollaan mietitty keittiöön, ja punaisia lautalattioita.. Saas nähdä, en ole ikinä tykännyt punaisesta sisustuksessa!! 

No, ennen pintojen laittoa tapahtuu vielä paaljon!

Olen kolunnut kaikki katsastusaseman lehdet kymmeneen kertaan läpi, kun siellä tulee istuttua välillä aika paljon työn puolesta. Nyt sinne oli tuotu uusia sisustuslehtiä, ja sieltä löytyi hauska teksti, joka mun oli aivan pakko repiä irti ja ottaa mukaan! Tuo on juuri minun ajatus kodista: lämmin ja viihtyisä.

Tämä ilta oli tyyni ja sänkipeltokin saanut riittävästi kosteutta, joten uskalsimme sytyttää kokon. Kyytiä saivat parketit ja levyt, kaikki mitä tähän mennessä on purettu. 

Meiltä noin 1,5km:n päässä peltoaukion jälkeen näkyy keskustan reunaman kerrostaloja. Siellä joku oli sitten katsellut ja soittanut palokunnan, että viljakuivuri palaa! Ihmeteltiin kun nähtiin paloauton tulevan vilkut päällä, että mihin se on menossa.. No, meidän pihaanhan se.. Naapurikin poltti kokkoa muutaman sadan metrin päässä, että ei oltu ainoita. Onneksi molemmat "palot" olivat kuitenkin hallinnassa ja palomiehille väärä hälytys. 

Tämän päivän jälkeen on hyvä mennä nukkumaan ja kerätä voimia huomiseen päivään. Aamulla tulee sähkömies laittamaan remonttia varten valaistuksia kuntoon ja vähän jotain muutakin tilapäistä laittoa. Purkaakin pitäisi, ja kuskata poikaa korispeleihin. Tässä kohtaa voin taas todeta että olen huono äiti, en ehdi istumaan kentän laidalla koko päivää katselemassa pelejä.. Mutta ehkä teen sitten jotain muuta koko perheen eteen...